19.02.2009
Terve vaan kaikki älyköt jotka täällä käy. Ootteko ikinä miettiny, että oikeilla ihmisillä on muutakin tekemistä kun istua koneella ja kyttäillä tämmöisiä sivuja? Arvasin. Ei oo tullu mietittyä.
Mutta voinhan mä tänne jotain kirjottaa...mitäs mulla ny muutakaan tekemistä olis, poikamiehellä.
Tai enhän mä ny mikään poikamies oo, vanhapoika on varmaan oikeampi sana.

Mutta asiaan, että rytkyy. Tosiaankin, suht pitkän tauon ja yllättävänkin monesta suunnasta tulleiden kyselyiden jälkeen päätin, että Kerjäläiset yhtyeen on aktivoiduttava. Heti kärkeen selvisi semmoinen asia, että alkuperäisessä kokoonpanossa kanssani rymynneet Tuomo K Ilomäki sekä Marko K Ilomäki eivät saaneet enää ehdonalaisvalvojiltaan (ne naiset, ne naiset...) lupaa lähteä mukaan. No, onneksi näissä soittohommissa on törmännyt outoihin ihmisiin. Mietin pari minuuttia kenelle soittaisin ja sitte:

Heikki Kivelä: Joo...halloo
Jani K: Välimäki Lapua moro!
Heikki Kivelä: Kuka anto mun numeron?
Jani K: Palomäen Marko. Miten nii?
Heikki Kivelä: Voi ny ristuksen eversti parkkeri. Et ruppee mulle soittelemaan, mää en halua olla missään tekemisis. Kai sää ymmärrät nyt sen?
Jani K: Minkä?
Heikki Kivelä: Etkö sää saatanan karvamato tajua että en halua että soittelet mulle.
Jani K: En.
Heikki Kivelä: Vittuileksää saatanan mulukku?
Jani K: Ehkä vähän.
Heikki Kivelä: Voi vitun vittu. No miks sää soitat?
Jani K: Niin kato ku meillon ollu tämmönen Kerjäläiset niminen bändi ja oon ny ajatellu et sillä vois taas vähä tehdä keikkaa. Tarttisin siihen laulavan kitaristin. Huvittaisko?
Heikki Kivelä: Minkälaista musaa?
Jani K: Juomalauluja. Juopot laulavat juopoille-teemalla. Rento meininki...Irwiniä, Froikkareita ja sellasta kaikkee...ja vähä voi itekki siinä samalla tissutella...vähä niinku esijuoppo-meininkiä.
Heikki Kivelä: Kyllä mä siihen lähden. Joo. JOO. Kuinka sä mulle ajattelit muuten soittaa?
Jani K: Nii-i...tuut...tuut...tuut...
Heikki Kivelä: Haloo...HALOO...?!?

Ja sitte vielä toinen puhelu:

Jukka Rantala: Tufi
Jani K: Välimäki päivää.
Jukka Rantala: Terves
Jani K: Lähärekkö Kerjäläisiin soittamaan bassoa.
Jukka Rantala: Onko keikkaa? Saako rahaa?
Jani K: On. Saa.
Jukka Rantala: Soittele ku o reenit. Ketä muita siinä o?
Jani K: Kivelän Heikki.
Jukka Rantala: Ai se perse-heikki...mikä oli silloon alasti siälä jatkoolla?
Jani K: Sama mies.
Jukka Rantala: Ok. Moro.
Jani K: Moro

Viiden sekunnin päästä soi Jani K:n matkapuhelin:

Jani K: Radiopuhelimessa Jani K Ilomäki
Jukka Rantala: Tufi terve.
Jani K: Tere
Jukka Rantala: Vippaa äkkiä kakskymppiä. Otat sitte Kerjäläisliksoista pois.
Jani K: Eihän me ny olla viälä edes reenattu...
Jukka Rantala: Vittu reenaa keskenäs...laita se raha...tai mä tuun hakemaan, paree ku ei näy tilillä. Moro...tuut...tuut...tuut...
Jani K: Jaa...mi...tä vittua tuas ny oikeen tapahtu?

No joka tapauksessa...näin oli uus kokoonpano valmis. Treenejä pidettiin muistaakseni kolmet tai neljät. Hyvin alkoi biisit kulkea...ei muuta ku kapteeninlakit päähän ja perunaa seipäälle!

23.08.2008 LAPUA Hovin Pub
Eka keikka uudella porukalla. Tästä keikasta teki merkittävän jo pelkästään se asia, että Marko K Ilomäki vanhasta kokoonpanosta oli vierailijana tällä keikalla.
Ennen keikkaa istuimme takahuoneessa nauttimassa olutta ja lonkeroa. Pientä jännitystä oli ilmassa, mutta tietäähän sen nyt...eka kerta jännittää aina vaikka poikien kesken oltiinkin. Jukka K Ilomäki selvitti meille paikalla ollutta av-kalustoa apuna käyttäen hänen omaa kasvuaan pojasta mieheksi. Hänen luentonsa käsitteli lisäksi kaatuneiden alkoholiannosten vaikutusta pohjavesialueilla, eläimiä, Timo T.A. Mikkosta sekä nännipihojen muutosta 1960-luvulta tähän päivään. Esitys oli kattava. Totesimme, että Jukka K Ilomäellä on aina niin halutessaan töitä hyväpalkkaisena luennoitsijana erilaisissa yritysten tapahtumissa.
Tuote-esittelyt ja juontotehtävät saattaisivat tulla kysymykseen myös.
Yleisöä keikalla oli hyvin ja biisit tuntuivat kelpaavan. Ja mikäs siinä, hyvinhän se meni bändinkin näkökulmasta. Ekaksi keikaksi.

Keikan jälkeen juopottelimme ja polttelimme tupakkaa vapautuneesti hymyillen. Roudaus kuului myös yön kuvioihin. Ja paikalliset urpot. Aamu-yöllä suunnistimme taksilla vierailijana keikalla olleen Marko K Ilomäen rivitaloasuntoon jatkoille. Hänen avovaimonsa ilahtui yöllisistä vieraista. Myös hänen naapurinsa ilahtuivat yöllisistä vieraista. Me ilahduimme taas Marko K Ilomäen täydellisestä baarikaapista. Mutta onneksi uni tuli kaikille nopeasti, pyytämättä ja täytenä yllätyksenä.

Jatkuu seuraavassa numerossa...